JOULU TULI MEILLE

Joulu saapui meidän huusholliin reilut 2 viikkoa sitten. Enää puuttuu kuusi ja jotkut kivat tunnelmaverhot makuuhuoneesta. Mä halusin joulun tulevan jo ajoissa, sillä mä rakastan joulua. Rakastan joulun fiilistä, tuoksua ja lämpöä. Rakastan ilahduttaa läheisiä kivoilla lahjoilla ja viettää aikaa perheen kanssa. Rakastan myös arjesta poistumista. Mukavaa on tietenkin sitten tammikuussa palata hyvin levänneenä ja syöneenä työn ja arjen pariin.

Jouluun on kuitenkin vielä reilu kuukausi aikaa. Mulla on silti jo mielessä joitakin lahjoja ja joululomaa on suunniteltu jonkin verran. Kovin jouluista ei tästä kämpästä tule, mutta se ei ole tarkoituskaan. Eihän me joulua kuitenkaan täällä vietetä.

Meidän kodin jouluun kuuluu valkoharmaat porot, kynttelikkö makuuhuoneen ikkunalla, tekokuusi, kimalteleva tähti olohuoneen ikkunassa, kynttilät, hopea ja punainen väri, tähdet, mustavalkoisuus ja harmaat sydämet. En malta odottaa, että keksin kuuselle paikan ja kannan sen kellarista meidän olohuneeseen. Vielä enemmän odotan lahjojen paketointi ja niiden antamista muille.

Mitä sun jouluun kuuluu? Millaiset värit sopivat mielestäsi joulusisustukseen? Kommentoi alas!

UUTUUKSIA

Maanantaivideo korkkaa taas uuden blogiviikon ja tällä kertaa esittelyssä uusimpia ostoksia. Toivottavasti nautit videosta!

ASIOITA, JOITA EN KOSKAAN SAA TAKAISIN

Äiti laittoi mulle eilen viestin, jossa näkyi meidän edesmenneen mummin kotitalon myynti-ilmoitus. Ensin ihmettelin hassua kuvauskulmaa, sillä siitä ei meinannut tunnistaa koko mökkiä. Hetken ajateltua mulle tuli todella paha mieli. Ihan hirveä haikeus ja ikävä sitä kaikkea, mitä siinä pienessä mökissä olen tehnyt ja millaisia hetkiä siellä oon viettänyt.

Mummilla oli aikoinaan kolme kissaa: Ellu, Kalle ja Ville. Ellu oli melkoinen pentukone ja se sai elinaikanaan monet pennut. En kyllä ihmettele, sillä kaikki kissa saivat kulkea vapaana. Niin Ellu oli alunperin mummille tullutkin. Ville ja Kalle olivat molemmat Ellun pentuja. Ellu kuoli lopulta lämpöhalvaukseen ja oli sillä jo ikääkin. Ville ja Kalle eivät koskaan palanneet reissuiltaan.

Tuon lyhyen tarinan lisäksi mökki pitää sisällään kymmeniä muita muistoja. Mä oon todella surullinen siitä, että siihen mökkiin mä en enää ikinä palaa. Kaikki se on takanapäin ja jäljellä on vain kultaiset muistot. Mä kävin lapsena mummin luona melko paljon. Mummi leikkasi mun hiuksia, tehtiin ulkona juttuja, ihmeteltiin kissanpentuja, kerättiin metsämansikoita ja sitten tehtiin mansikkamaitoa. Mummin vaatehuoneesta sai aina kerrallaan pari palaa suklaata, eikä Ellu saanut koskaan nukkua makuuhuoneessa meidän kanssa.

On maailman tyhmintä kasvaa aikuiseksi ja jättää taakseen ne lapsuuden maisemat. Eilen laitoinkin viestiä parhaalle ystävälle siitä, että mun lapsuudesta ei muistojen lisäksi ole jäljellä muuta kuin Karjalohjan mökki, joka toivottavasti pysyy suvussa vielä pitkään. Mummin mökki, kasvuympäristöt Nummelassa ja Virkkalassa on menneen talven lumia. Vaikka niille voikin palata aina välillä, mutta ei se silti ole sama asia.

Omasta koti- ja synnyinkaupungista keksin monta pahaa sanaa ja huonoa puolta, mutta on sinne välillä mukava palata. Vanhemmat, isovanhemmat ja suurin osa ystävistä asuu siellä edelleen ja se on korvaamaton syy palata sinne aina vain uudelleen.

UUTTA KOTONA #7

Meijän kodista hävisi kokonaan ne kattokruunut, jotka olivat kylläkin kauniit, mutta eivät enää sopineet meidän kodin tyyliin. Mä haaveilin olohuoneeseen yksinkertaisesta lampusta, joka valaisee huonetta tehokkaasti, mutta myös tunnelmallisesti. Tämä yksilö on hankittu IKEAsta alle 15 eurolla. Tämän tyyppiset lamput sijoitetaan yleensä ruokapöydän ylle, mutta meille se sopii juuri tuohon olohuoneeseen.

Tällä hetkellä kyseisessä tilassa ei ole muuta lamppua, sillä mä en pidä ns. kovasta valosta. Pidän enemmän vähäisestä valosta ja kynttilöiden loisteesta. Ensi viikolla näette kokonaiskuvan olohuoneesta, josta ilmenee myös tämän lampun vaikutus tilaan.