HELMIKUU

Nyt on taputeltu talven viimeinen kuukausi sileeksi ja vihdoin voidaan aloittaa virallisesti kevään ja kesän odotus. Helmikuussa tuli tehtyä tosi paljon kaikenlaista ja nyt olisikin vuorossa kuukausipostauksen aika, joka käsittelee juurikin tuota valon, hiihtoloman ja laskiaispullien kuuta.

Helmikuussa näin tosi paljon frendejä ja tuli myös kerran, jos toisenkin pyörähdettyä Espoon yöelämässä. Oon niin tyytyväinen, että oon saanut itteeni niskasta kiinni ja ottanu yhteyttä niihin läheisiin ystäviin, joita ei kauheen usein nää. Oon myös löytäny yhestä mimmistä ehdottomasti top vitoseen uuden lärvin. Nyt kuitenkin tähän haikeaan ja sateiseen helmikuuhun.

Helmikuussa treenimoti on ollut miljoonaluokkaa. Alkukuusta olin taas mukavan pätkän kipeenä ja sen jälkeen on treenit todellakin maistunut. Ylä- ja keskivartalo alkaa näyttää jo jotain tulosta, mutta jalat ja pylly koreilee edelleen selluliitillään ja pehmeillä muodoillaan. Mutta onhan toki reidet ja peppukin pienentyneet ja aavistuksen verran kiinteytyneet tän huiman treeniputken ansiosta.

Päivittelin pitkästä aikaa mun lävistysvarastoa, sillä jostain syystä mun kaikki kielikorut on kadonneet johonkin. Muistan kyllä alkuaikoina nieleneeni niitä kerran jos toisenkin ja joitain palloja oon luonnollisesti heittänyt roskiin. Tilasin savanni.com :lta liudan uusia napa- ja kielikoruja, joita oon viimeisen viikon aikana vaihdellu aika tiuhaan.

Viimeinen maanantai oli kyllä yksi tämän vuoden kohokohdista, sillä treffasin erästä frendiä neljän, siis NELJÄN vuoden tauon jälkeen. Jännitin tota kyseistä kohtaamista todella paljon, mutta lopulta se osoittautui aivan turhaksi. Samat kujeet ja jutut edelleen. Mun mielestä on aivan mahtavaa, miten sä voit edelleen luottaa johonkin ihmiseen sataprosenttisesti monen vuoden välikatkonkin jälkeen.. ♥

Helmikuun aikana pidettiin duunissa Suomi-pajaa, yöpukupäivää, väripäivää, satuhahmopäivää ja puffettia alkavan hiihtoloman kunniaksi. Hiihtoloma tuli juuri oikeaan saumaan ja tarpeeseen, vaikka meinasinkin aika ajoin seota itteni kanssa ja vaikka rakas Nuppuni nukkui pois lähes heti loman alettua.

Kuun alussa meidän vanhempi koira Remy saavutti 2,5 vuoden iän. Kuvia ottaessa halusi toki tämä nuorempikin yksilö tulla poseeraamaan ♥ On ne vaan niin mainioita minejä!

POTKUA TREENEIHIN

Onnea on uudet treenivaatteet. Kävin viime viikolla huvikseni pyörimässä Ison Omenan Stadiumissa. Päällimmäisenä oli mielessä hankkia uusi treenikassi, sillä tähän mennessä oon kulkenut sulkkisreissuilla rumalla vaaleanvihreällä Mustin ja Mirrin repulla. Vasta kaupassa päätin, että haluan sittenkin repun. Ensin ajattelin pientä vaaleanpunaista olalla kannettavaa treenikassia, mutta jostain syystä oon innostunut käyttämään reppua. Sen lisäksi halusin jonkun ihan merkkikassin. Olalla kannettavat näyttivät nopeasti katsottuina kalliimmilta. Lopulta päädyin mustaan New Eran reppuun ja oon ollut siihen todella tyytyväinen! Reppuun mahtuun hyvin vaihtovaatteet, treenikengät ja sulkapallot. Käytin mä sitä viikonloppunakin, kun ajelin yhdeksi yöksi Lohjalle. Reppu on hyvänkokoinen siis ihan muutenkin reissatessa.

Löytyi Stadiumista toki muutakin. Eksyin alerekille, josta löytyi tuo ihana harmaa treenitoppi, jonka alle istuu mukavasti värikkäämmätkin treenirintsikat. Kauan haikailemani treenishortsit löytyivät ihan toppien vierestä. Kyseiset Socin shortsit ovat ehkä aavistuksen hassun malliset ja nousevat hiukan juoksuaskeleita ottaessa. Ne näyttävät kuitenkin hyviltä päällä ja ovat sen lisäksi myös mukavat ja hengittävät.

Muutama viikko sitten tilaamastani Elloksen paketista kaivoin muutamat urheilurintsikat. Tähän mennessä oon mennyt yhdillä H&M:n sata vuotta sitten ostetuilla ja kyllä nekin edelleen ajaa asiansa. Halusin vain hieman piristystä ja uusia tuulia vaatekaappiin ja nakkasin ostoskoriin neonpinkit ja leopardikuvioiset toppauksilla varustetut urheilurintsikat. Molemmat ajavat hyvin asiansa, vaikka ovatkin todella erimalliset keskenään.

Näiden uusien vaatekappaleiden innoittamana treenimoti pysyy yllä ja sulkkistakin on aina kiva lähteä pelaamaan, kun on monia eri vaihtoehtoja, mitä voi pukea päälle. Haetko sä inspistä treeniin uusien kuteiden kautta? Kommentoi alle!

YSTÄVYYDESTÄ

Muutama sananen ystävyydestä. Se on viime aikoina ollu aika vahvasti mun huulilla ja mielessä. Parhaimmat frendit tietääkin, että mulla on tässä parin viikon sisällä ollu vastoinkäymisiä, joiden iskettyä vasten kasvoja oon paljonkin miettinyt ystävyyttä ja nimenomaan mun ystäviä. Joista suurin osa asuu 40min ajomatkan päässä. Joista suurin osa kuuntelee, kun mulla on joku hätänä. Joista suurin osa elää mun jokaisessa hetkessä mukana. Vaikka ei vähään aikaan kuuluisikaan mitään.

Oon viimeisen puolen vuoden aikana tutustunut ihan mahtaviin tyyppeihin. Puolen vuoden aikana oon saanut kaverista ihan älyttömän tärkeän ystävän. Paha sanoa näin jälkeenpäin, että sitä en todellakaan olisi uskonut. Pitkästä aikaa mulla on sellanen fiilis, että mä en ole yksin. Mulla on aivan mahtava perhe ja parisuhde, mutta pitkään on ollu sellainen kunnon ystävänkaipuu. Ja nyt sekin kaipuu on täytetty. Näillä mahtavilla ihmisillä, joita mun ympärillä on. Oon iloinen aivan jokaisesta teistä ♥

Mun mielestä on mahtavaa huomata, että vaikka ei enää ollakaan niitä 14-vuotiaita kaupannurkilla notkuvia nuoria, niin jutut ei oo muuttunut miksikään. Maailma ja tilanteet muuttuu meidän ympärillä, mutta silti voidaan edelleen olla niitä kreisejä mimmejä, jotka sopivan tilanteen tullen heittää riemuhypyn keskellä ihmismassaa tai kikattaa hysteerisesti kivannäköisen pojanpulleron tullessa vastaan. En halua, että tää mahdottoman energinen ja osittain hankala luonne poistuu musta ikinä! Mun lähellä olevat ihmiset on oppineet elää sen kanssa ja mulla itselläni on ollut hyvin aikaa työstää sitä.

Ihmiset, jotka aidosti välittää ja on valmiita tekee duunia ystävyyden eteen on edelleen mun rinnalla. Ne, jotka lähtee kävelemään, niitä ei ehkä oo tarkoitettu mun rinnalle. Se on tosi surullista ja oon miettinyt sitä viime aikoina todella paljon. Ehkä elämän vain kuuluu mennä näin. Aina ei natsaa ja joskus on hyvä palata sieltä pilvilinnoista maan tasalle ja käydä välillä jopa siellä helvetin tulen puolella. Mutta aina sieltäkin ollaan noustu. Ja se on aivan tismalleen näiden huikeitten ihmisten ansiota.

Mä todella allekirjoitan sanonnan, ystävät on elämän suola. Ne on tässä aina, vaikka tapahtuisi mitä. Me voidaan riidellä ja huutaa, mutta hetkessä tilanne on ohi ja ollaan taas ihan parhaita frendejä. Toivottavasti nää pienet ihmispallerot tietää, ketä tarkoitan. Kiitos, että olette mun elämässä nyt ja toivon teijän olevan myös jatkossa ♥

VIIKON VIDEO #2

Meitsi viettelee tällä viikolla hiihtolomaa ja siitä syystä on ollutkin aikaa miettiä kaikkia vanhoja juttuja ja muistella matkusteltuja lomamatkoja. Tästä syystä latasin Youtube-kanavalleni vanhan videon meidän Nizzan reissusta, jota vieteltiin kesällä 2013. Oon käynyt Nizzassa kaksi kertaa ja sen lisäksi aika monessa muussa Euroopan maassa, josta oon ikuisesti kiitollinen mun vanhemmille. Nyt kuitenkin pientä fiilistelyä Nizzan auringon alla ja huokaus siitä, että ehkä oon vähän kehittynyt vloggaamisessa ja editoinnissa tämän videon jälkeen!